Rakastan puuroja, kuten olen täällä aikaisemminkin julistanut. Tykkään syödä niitä etenkin iltaisin, jolloin niiden rauhoittavasta vaikutuksesta voi nauttia, edesauttaa nukahtamistakin. Kaura ja kookos muodostavat harmonisen pehmeän liiton, sopivat monien eri marjojen kanssa, ja erilaiset pähkinät ja siemenet (miksei kananmunakin!) tuovat puuron ravinteita ja rakennetta. Vispipuuro chiasta vuodelta 2013 on edelleen yksi luetuimpia reseptejäni, ja yksi omiakin suosikkejani. Tuorepuurot, chiapuurot, uunipuurot, puuromuffinsit, you name it – puuroista on moneksi!
Tällä kertaa puuro syödään suolaisena, pääruuaksi. Puuro maustetaan muskotilla ja jauhetulla korianterilla, suolalla ja pippurilla. Sekaan hienonnetaan persiljaa, ja oluthiivahiutaleet sekoitetaan mukaan juuri ennen tarjoilua, tuomaan juustoista ja täyteläistä makua tähän vegaaniseen annokseen. Lehtikaali valmistetaan seuraksi paistamalla se pehmeäksi neitsytkookosöljyssä, yhdessä salottisipulin ja runsaan valkosipulin kera – yksinkertaista, mutta ah niin hyvää!
Puuro valmistuu nopeasti, mikä on oikeastaan lähes vaatimus tässä keittiössä tänä päivänä. Kolmikuinen peikkotyttöni Amalia ei hyvällä katso, jos keittiössä kuluu liian kauan, ja kiljuen komentamalla pitää huolen että äiti pysyy ruodussa. Tämäkin ruoka valmistui siis hihat heiluen, pieni laaduntarkkailija sitterissään keittiön pöydällä istuen. Olenkin muuten saanut jonkun verran ihmettelyjä ajankäytöstäni, tai lähinnä siitä miten ehdin noin pienen kanssa ylipäätään tekemään ruokaa (ja vielä kirjoittamaan siitä!). Kerronpa teille salaisuuden, mikä tämän mahdollistaa.
Salaisuuden nimi on “Amalian keittiössä”. Se on leikki, mikä sisältää paljon (ja nyt tarkoitan todella paljon) raaka-aineiden esittelyjä sitterin suuntaan (liioitellun innokkaasti), jokaisen työvaiheen avaamista ja selostamista innokkaasti äänenpainoja vaihdellen, työvälineiden hämmästelyä ja suuria silmiä. Tämä kaikki tehdään hyvin leveä hymy naamalla, ja kiitellään samalla sitä, ettei kukaan ole todistamassa tätä meille rutiiniksi muodostunutta kokkailuhetkeä. (Keittiöstäni siis kuuluu nykyään päivittäin tämäntasoista juttelua “Ohoh, katsohan, tämä on SIPULI, kyllä VAAN, se on SIPULI. Toden totta, SIPULI, katsohan, nyt me leikataan tämä SIPULI, katsohan nyt” ..Ja näin edespäin. Luulenpa, että tämä riittää demonstraatioksi. Mutta siis näin reseptit nykyään valmistuvat, ja kirjoitukset syntyvät sitten kun syntyvät. Hieman erilaistahan tämä on, mutta onneksi mahdollista, ainakin tällä erää, näin.
Mutta palataanpa sitten siihen puuroon (kyllä, juuri siihen mihin leikkasin sen SIPULIN).
Muskottipuuro lehtikaalilla
yhdelle – kahdelle hengelle
Puuro:
2 dl gluteenittomia kaurahiutaleita
2 dl kauramaitoa
2 dl vettä
suolaa
mustapippuria
n. 0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
n. 0,5 tl jauhettua korianteria
ripaus jauhettua inkivääriä
neitsytoliiviöljyä
tuoretta persiljaa
n. 0,5 dl oluthiivahiutaleita
n. 0,5 dl kuorittuja hampunsiemeniä
Lehtikaalilisäke:
2-3 lehteä lehtikaalia
2 kynttä valkosipulia
1 pieni salottisipuli
neitsytkookosöljyä paistamiseen
suolaa
1. Aloita valmistamalla puuro: sekoita hiutaleet, neste ja mausteet, ja keitä puuroksi. Puurosta saa tulla aika jähmeää. Tarkista maku – lisää tarvittaessa mausteita. Kaada sekaan hieman öljyä ja sekoita.
2. Revi lehtikaalit irti rangoistaan ja pieniksi palasiksi. Hienonna sipulit. Freesaa ensin sipuleita öljyssä pehmeiksi, lisää mukaan lehtikaalit. Paistele, kunnes kaalien rakennen pehmenee. Mausta suolalla.
3. Sekoita oluthiivahiutaleet sekä hienonnettu persilja puuron sekaan ja lusikoi puuro lautaselle. Kasaa päälle lehtikaali, ja ripottele reilusti kuorittuja hampunsiemeniä.
4. Valmis, nauti!
xxx
Postauksen kuoritut hampunsiemenet ja kookosöljy on saatu Cocovilta.